Syöpäsairaudet

Tärkeimpänä syynä syöpäsairauksien yleistymiseen pidetään väestön vanhenemista. Syövän syntyä ei kuitenkaan voi selittää pelkällä ikääntymisellä. Kaikki syövän yleistymiseen liittyvät syyt eivät ole tiedossa, mutta ympäristötekijöillä on oma merkityksensä. Monien syöpäsairauksien riskitekijöihin liittyy perinnöllisiä tekijöitä.

Varhainen diagnoosi parantaa ennustetta

Syövän hoitotulokset paranevat vuosi vuodelta, ja syövän hoidon tulokset ovat Suomessa maailman huippuluokkaa. Paremmat hoitotulokset selittyvät sekä entistä kehittyneemillä hoidoilla että lisääntyneellä kiinnostuksella omaa henkilökohtaista terveyttä kohtaan.

Mitä varhaisemmassa vaiheessa syöpä todetaan, sitä todennäköisemmin siitä voi parantua. Sen vuoksi tutkimuksiin olisi syytä hakeutua heti kun epäily syövästä syntyy. Epäilyn voi herättää esimerkiksi:

• Havaittu kyhmy
• Ihomuutos tai luomi joka kasvaa tai muuttuu
• Iholla tai limakalvolla on huonosti paraneva haavauma
• Yskä tai äänen käheys
• Nielemisvaikeudet tai jatkuva närästys
• Keltaisuus iholla tai silmissä
• Verta virtsassa, ulosteessa tai ysköksissä
• Muutoksia virtsaamisessa tai ulostamisessa
• Jatkuva päänsärky, huimaus, näköhäiriöt tai pahoinvointi
• Epäselvä kipu, joka säteilee selkään tai hartiaan
• Selittämätön yleiskunnon tai painon lasku

Kuvantaminen

Paras mahdollinen hoito suunnitellaan laadukkaan kuvantamisen avulla, jossa hyödynnetään uusinta huipputekniikkaa syövän diagnostiikan, hoitovasteen seurannan sekä sädehoidon ja leikkausten suunnittelun apuna. Laadukas kuvantaminen tukee diagnoosia, hoitoa ja seurantaa.

Syövän hoidossa yhdistetään eri menetelmiä

Syövän kolme perushoitolinjaa ovat kirurginen hoito, sädehoito ja kemoterapia. Yhä useammin hoito perustuu eri hoitomuotojen optimaaliseen yhdistämiseen.

Pääsääntöisesti syövän hoidossa pyritään elämän jatkumiseen mahdollisimman normaalina. Hoitosuosituksissa huomioidaan potilaan ensisijainen etu.

Oikean hoidon valinnassa tarvitaan mahdollisimman tarkat tiedot kasvaintaudin sijainnista, levinneisyydestä ja solutyypistä. Hoidon suunnittelu tapahtuu parhaiten moniammatillisessa tiimissä, johon kuuluu onkologin eli ”syöpälääkärin” lisäksi ainakin radiologi eli kuvantamistutkimusten tekemiseen ja tulosten tulkintaan perehtynyt erikoislääkäri ja mielellään myös patologi.

Uudet hoitomuodot

Syövän hoito kehittyy jatkuvasti. On todennäköistä, että jo lähivuosina olemassa olevien syöpälääkkeiden käyttö laajenee ja monipuolistuu lääketieteellisten tutkimusten perusteella avautuvien uusien käyttöaiheiden myötä. Tällä hetkellä tutkitaan erityisen aktiivisesti syövän immunoterapiaa. Jo nyt käytössä on erilaisia vasta-aineita, ja ensimmäiset syöpärokotteetkin ovat jo pitkällä kliinisessä tutkimusvaiheessa.

Uudet nanoteknologiaan perustuvat syöpälääkkeet hakeutuvat tulevaisuudessa syöpäsoluihin entistä tarkemmin.

Isotooppilääketiede tarjoaa jo lähitulevaisuudessa uudentyyppisiä tutkimus- ja hoitomahdollisuuksia.

Radiolääkkeitä voidaan diagnostiikan lisäksi käyttää myös hoidollisesti, kun ne hakeutuvat lähelle syöpäsoluja ja säteilevät lyhyellä kantamalla.

Onkolyyttiset virushoidot ovat toistaiseksi kokeellista, mutta siihen kohdistuu suuria odotuksia liittyen erityisesti sellaisiin syöpiin, joihin perinteiset hoitomuodot ovat tehonneet huonosti.

Hoidon jälkeen

Seurantatutkimusten suositukset perustuvat lääketieteelliseen näyttöön. Seuranta vaihtelee eri syöpätyyppien välillä suuresti. Joissakin syövissä uusiutumisen todennäköisyys on olematon, kun taas osan syövistä tiedetään uusiutuvan erittäin suurella todennäköisyydellä annetusta, onnistuneesta hoidosta huolimatta.

Hoitojen jälkeinen seuranta perustuu yleisesti:

• Potilaan omiin tuntemuksiin
• Tettyihin säännöllisiin laboratoriokokeisiin ja/tai radiologiseen kuvantamiseen
• Lääkärin vastaanottoihin.

Potilaalle tehdään seurantasuunnitelma vastaanottokäynteineen.